2. Kouluvuodet

Kun tulin kouluikään niin asiat muuttui paljon, vaikka tosin lapsi silloinkin vielä olin. Koulussa minua kiusattiin, syytä sille en tiedä. Olin ihan normaali lapsi, varmaan vain opiskelin paljon tai jotain, en tiedä.. Harrastuksissa kävin, parasta oli leivontakerhot, sillä silloin tehtiin aina jotain hyvää, mutta se jäi kans kun kiusattiin. Vanhempani yrittivät korjata tilannetta koulussa ja harrastuksissa, mutta ilman onnistumista. Tai no.. koulussa kiusaaminen loppui, mutta jatkui sen ulkopuolella. Jäin ihan yksin.
Ala-asteelta päästyä menin ylä-asteelle ja se oli iso koulu, monta sataa oppilasta. Luokat meni sekaisin ja sain uusia ihmisiä luokalle. Aluksi kaikki luisti, mutta.. kiusaaminen jatkui yhä. Joskus jopa mietin onko minussa jotain vikaa, vai miksi mulle ollaan näin ilkeitä. Koulussa opettajatkin sanoi ettei mulla olisi huumorintajua!! On mulla, mutta ei se riitä sinne asti jos ihmiset tönii ja haukkuu ja jättää ulkopuolelle.

Masennuin ja teki mieli kuolla. Mietin miten pääsisin pois. En keksinyt, enkä uskaltanut, tuntui että olin pelkuri kuolemaan. Ylä- asteesta selvittiin ja menin lukioon.
Ajattelin että, lukiossa on järkeviä oppilaita, mutta ei kaikki sama jatkui vaan. Mun itsetunto romahti tosi kovaa, en luottanut enää kehenkään, en edes tuttava piiriin, toivoin vain, että saisin jonkun joka välittää. Ajatus kuolemasta vain vahvistu ja tein treffipalveluun ilmoituksen. En puhunut mistään ongelmista vaan etsin kumppania.
Jonkin ajan päästä löysin miehen ja juttelimme muutamia kertoja ja aloimme seurustella. Hän piristi minua kovaa, mutta olisi pitänyt pysyä erossa hänestä, sillä hän ei ollut tervejärkinen mies..... en tiennyt sitä vielä silloin.....